Muistoissa

Waro oli kiltein, lempein ja uskollisin koira. Se toimi vanhoilla päivillään monen koirapelkoisen ihmisen ja koiran lempeänä totuttajana. Kuitenkin yksi tärkeistä tehtävistä sillä oli perheeseen muuttavien pentujen kouluttaminen ja ohjaaminen, jonka se hoiti erittäin hyvin. Viimeisimmät pennut se kuitenkin antoi jo muiden hoitaa, mutta nämäkin kunnioittivat vanhaa herraa paljon.
Waro toimi nuorempana Peten kisakoirana nousten agilityssä kakkosluokkaan ennen lonkkanivelten rikkoutumista. Lonkkaoperaation jälkeen he tekivät vielä tokossa hienoa työtä ja viimeinen kisa ennen eläköitymistä toi tokon avoimen luokan voiton ja kunniapalkinnon täysillä 200 pisteillä. Huikea suoritus!
Warolta jouduttiin operoimaan molemmat lonkat sekä polvien eturistisiteet. Sen liikuntaan kuuluikin isona osana uimista ja juoksulenkkejä pellolla. Myös selkä oireili viimeisinä vuosina ja perus lihashuollon lisäksi kävi myös osteopaatilla.
Waro kuoli 27.6.2017 aamuyöstä vatsalaukunkiertymään, jota ei lähdetty enää leikkaamaan korkean iän ja muiden vaivojen takia vaan päästettiin vanha herra ikiuneen.
Lepää rauhassa rakas ystävä ❤

Miro oli lauman musta lammas, muutenkin kuin väritykseltään. Hyvin reaktiivinen, tulinen ja hermoiltaan heikko, joka oli kuitenkin sitoutunut 100 % omistajalleen. Oli erittäin haastava laumakoirana, mutta tietyillä säännöillä ja totaalisen mustavalkoisuudella pieni ja pippurinen kaveri kykeni elämään laumassa.
Oli ehdottomasti tähän asti paras agilitykoirani. Miro saavuttikin kanssani paljon kuten esim. 2008 sm-kisoissa 8. sija maksiluokassa ja 2017 Parasm-kisoissa 6. ryhmän kultaa.
Tokossakin se olisi ollut hyvä, mutta ääntä tulee kokoajan ja yksin kehässä on vaan hyvin epäilyttävää, joten tokot jätettiin suosiolla muille ja keskityttiin pelkästään agiin.
Miro kävi myös paimentamassa ihan vaan omaksi ilokseen samaten jäljestystä huvin vuoksi.
Pikku-Myynäkin tunnettu musta paholainen huolehti kunnostaan lenkkeillen saksanpaimenkoirien kera mönkkärin mukana juosten, uimalla ja metsälenkeillä.
Myyn kehon huoltoon kuului myös säännöllinen hieronta.
Viimeisen vuotensa Miro vietti eläkepäiviä vanhempieni luona nauttien ainoan koiran elämästä.
Kiitos näistä vuosista pikkuinen ja pippurinen Pikku-Myy <3

Bean ei ollut tarkoitus jäädä kotiin todellakaan. En siis suunnitellut jättäväni B pentueesta yhtään, koska seuraavasta eli C pentueesta tulen yhden nartun kotiin jättämään. Toisin kuitenkin kävi erinäisten sattumusten myötä.
Bea oli jo syntyessään muita pienempi, tosin ei mitenkään huolestuttavan pieni. Sen ensimmäiset 2 viikkoa oli taistelua elämästä ja kuolemasta. Muut 9 sisarusta pitivät huolen ettei se päässyt syömään kuten muut ja vaikka kuinka yritti sitä auttaa ei paino vaan päässyt nousemaan niinkuin olisi pitänyt. Imemisessä tms ei ollut mitään vikaa vaan sisarukset kerkesivät juoda parhaan maidon päältä sillä aikaa kun pikkutyttö veteli sikeitä. 2 vk jälkeen aloin antamaan sille vastiketta, joka ei kuitenkaan kelvannut koska äidin maito vaan oli parempaa. Vihdoin löysin vuohenmaidon, joka pikkuiselle alkoi kelpaamaan ja paino alkoi nousemaan kohisten. Tässä vaiheessa se oli jo kuitenkin lähes puolet pienempi kuin sisaruksensa. Siirtyessään kiinteään ruokaan painon nousu helpottui ja alkoi nousemaan tasaisesti ja varmasti.

4 vk iässä Bea tippui kovalle lattialle emänsä tissiltä loukaten itsensä ja kävely sekä liikkuminen vaikeutui. Tästä kun alettiin selviämään sai 4 pentua Axilurista myrkytyksen, jonka vahvisti 3 eri eläinlääkäriä sulkemalla muita sairauksia pois. Pennuista 1 toipui myrkytyksestä kohtuullisen nopeasti, mutta 3 muun toipuminen kesti yllättävän kauan lihaskadon takia. Bea oli valitettavasti yksi näistä. Sen lihaksisto surkastui lähes olemattomiin ja näytti jo pahasti siltä ettei se tule koskaan kävelemään tai juoksemaan. Pikkuhiljaa kovan kuntoutuksen ja pennun äärettömän sinnikkyyden ansiosta Bea kuitenkin alkoi toipumaan hitaasti mutta varmasti. Nyt 4,5 kk iässä se ei ole vieläkään toipunut täysin ja luultavasti toipuminen kestää vielä pitkään, mutta nyt se nauttii elämästään kuten muutkin pennut juoksemalla, kiipeilemällä, hyppimällä ja olemalla oma ihana riiviö.

Bea on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen kaikille, se ei räyhää koirille ja menee kaikkien ihmisten luo rapsuteltavaksi. On äärimmäisen ahne ja tykkää saalistaa, mutta ei kantaa takaisin. Autot on kamalan pelottavia, jos ne liikkuu tai on käynnissä, muutoin niihin ei reagoida. Iso maailma on tällä hetkellä pienelle koiralle äärimmäisen mielenkiintoinen ja hieman pelottava, jota kuitenkin tutkitaan innolla ja päättäväisyydellä.
Tulevaisuus näyttää mitä tästä pienestä ja pippurisesta tytöstä oikein tulee. Jalostuskoiraa siitä ei tule vahvan yläpurennan takia. Bea on aloittanut agilityn alkeita ja tottista, joten ihan sohvaperunaa ei tästä tytöstä tule.

Päivitystä Bean tilanteeseen 3.8.2019
Bea kävi tänään ortopedi Pauli Keräsen tutkittavana. Pentuna nisältä tippuminen on aiheuttanut luuston epämuodostumat lannerankaan sekä vas reisiluuhun murtumisen ja siitä seuranneen kasvuhäiriön jälkitilana. Vasen reisiluu on vino ja reisiluun pään kasvurusto osin auki viitaten murtumaan. Viimeinen lannenikama muita lyhyempi ja luultavimmin tämäkin murtuman johdosta.
Lonkissa ei ole nivelrikkoa, mutta vasen väljempi kuin oikea.
Näille murtumille ei olisi voinut tehdä mitään muuta kuin se mitä teinkin eli eristäminen muista pennuista ja lepo. Tästä keskustelin tänään Paulin kanssa.
Hoitona tällä hetkellä Metacam ja fysioterapia. Fysioterapeuttina meillä tulee olemaan Viikissä toimiva Heli Hyytiäinen, joten uskon Bean saavan parasta mahdollista hoitoa ❤. Lisäksi tulemme käymään Paulin luona kontrollikäynneillä aika ajoin.

Tilanne 16.5.2020
Bea elää normaalia kotikoiran elämää leikkien ja juosten muiden koiriemme kanssa. Liikuntaan kuuluu lenkit muiden kanssa mönkijän mukana pellolla, uinti satunnaisesti, hiekkamontulla juokseminen, pallon perässä juokseminen sekä Cisun kanssa leikkiminen. Bea harrastaa tällä hetkellä peltojälkeä, josta se tykkää kovasti. Muutoin se viettää rentoa kotikoiran elämää sohvalla makoillen ja sängyssä nukkuen. Tällä hetkellä käytössä ei ole kipulääkkeitä. Hieron Bean säännöllisesti ja tulevaisuudessa käydään myös osteopaatilla säännöllisesti. Lihaksisto onkin hyvin kehittynyt siihen nähden mikä alkutilanne oli.

6.12.2020
Kesän aikana Bea on tehnyt myös tottiksen alkeita oman kehittymisensä tahtiin. Tällä hetkellä sujuu sivulletulo sekä seuraaminen pätkissä. Agilityssäkin neiti on päässyt käymään ja tekee putkia sekä hyppyjä rimat alimmalla korkeudella. Bea nauttii kaikesta tekemisestä ja onkin reipastunut hurjasti sekä saanut paljon itsevarmuutta.

17.05.2022 Bea oli maailman herttaisin koira joka rakasti kaikkia ihmisiä ja koiria. Valitettavasti kaikki ei mene niinkuin elämältä halutaan ja rakkaimmista rakkain Räpsy nukkui tapaturman jälkiseurauksena ikiuneen 💔 Mun sydän on rikki 💔